Mitä on vapaaehtoistyö?

Jälkeenpäin Salakka usein mietti, miten kuvata vapaaehtoisena olemista. Se oli, ja on, nimittäin todella hankalaa. Ihmisillä on niin paljon mielikuvia asiasta. Onneksi joku muu kirjoitti lähes täydellisen kuvauksen hänen puolestaan:

http://ghanainme.blogspot.fi/2013/02/vapaaehtoisuudesta.html

Salakan oman lisäyksen asiaan voisi muotoilla vaikka kuten hän eräässä kommentissa kerran tekikin:

Koko homman lahja molemmille osapuolille on, tai olisi toteutuessaan, se kulttuurien vaihto. Se, että minä olen sinua varten ja sinä olet minua varten, tässä hetkessä, ja maailmankuvat ehkä vähän venyvät ja laajentuvat. Niinä lukuisina hetkinä sen vapaaehtoistyövuoden aikana, kun meiltä odotetaan vain rahaa, tuo lahja jää saamatta puolin ja toisin. Mutta onneksi oli myös niitä hetkiä – usein ihan eri suunnassa kuin oli itse kuvitellut – jolloin sen lahjan sai ja pystyi antamaan.

Huonointa oli rahastuksen paine ja kuva ”valkoisista”, joille ei voinut mitään, ei vaikka yritti. Olen läheltä seurannut, miten pienen lastenkodin johtajat keräävät koko ajan rahaa yhä uusilta tahoilta, ja lasten elinolosuhteissa ei mikään muutu, kun taas johtajat itse esim. tekevät enenevissä määrin matkoja Jenkkeihin ja pistävät omat biologiset lapsensa kalliiseen yksityiskouluun… Tässä tapauksessa rahan lahjoittaminen pelkästään pahentaa tilannetta ja ruokkii johtoportaan ahneutta. Kenelle ”kannella”, kun vapaaehtoistyön järjestänyt järjestö on hyväveli-suhteessa lastenkodin johdon kanssa, eikä lopeta vapaaehtoisten lähettämistä ko. paikkaan, vaikka kaikki vapaaehtoiset valittavat samasta asiasta?

Mutta parasta oli ihmisten kohtaaminen, niiden ihmisten jotka myös halusivat kohdata minut ja jakaa sen hetken, antaa ja ottaa vastaan kulttuurienvaihdon lahjan. Pienen lahjan suhteessa kokonaisuuteen, ja kuitenkin niissä hetkissä kummallekin osapuolelle ihan valtavan.

Kyllä oma Ghanan aika samalla tavalla riisui pilviltä hopeareunat (vaikka kuinka ei ollut alunperinkään menossa pelastamaan maailmaa). Mutta kyllä se vuosi myös muutti kaiken minussa ja elämässäni erittäin hyvällä tavalla.

Selvästi koko vapaaehtoistyö-konsepti vain tarvitsisi kunnolla uudet raamit, puitteet, uudenlaisen suhtautumisen ja toteutustavan. Voisikohan koko termin muuttaa muotoon ”kulttuurivaihto” (joksi itse sitä usein nimitän, kun kysytään, mitä tein Ghanassa)?

Ehkä typerintä on juuri se kouluttamattomien teinien töihin lähettäminen. Missään työssä ei ole hyötyä täysin kouluttamattomista työntekijöistä, ei myöskään vapaaehtoistyössä – puhumattakaan sitten pudotuksesta vieraaseen kulttuuriin ilman rahkeita kunnolla hahmottaa, mistä on oikeasti, pitkän päälle apua (se ihmisten kohtaaminen) ja mistä ei (rahan antaminen).

Myöhemmällä lyhyellä vierailullani Ghanassa olen avustanut paikallisessa koulussa yhden luokan opettajaa pitämällä pienryhmäopetusta hänen luokkansa heikkoille oppilaille, koska minulla oli tästä paljon kokemusta oman työni parista Suomessa. En suostunut siis opettamaankaan koko luokkaa enkä korvaamaan ketään, mutta pidin tätä ns. tukiopetusta. Minulla on opettajan koulutus, ja uskon, että kun teemme jotain, mihin meillä on tarvittavat tiedot ja taidot, voimme oikeastikin auttaa. Jossain sairaalassa minusta ei tietenkään olisi hyötyä, ja samalla tavoin on aika naurettavaa laittaa kouluttamaton henkilö opettamaan, varsinkaan kokonaista luokkaa.